Kino Caisa: Femme & Camp näytös ti 10.2. - mukana Cursed Granny lyhytelokuva vuodelta 2015!
Lyhytelokuvani Cursed Granny vuodelta 2015 on osana Kino Caisa: Do-It-Yourself! Femme & Camp-näytöstä. Näytöksessä nähdään 13 lyhytelokuvaa feminiinisistä fantasia- ja kauhuvisioista, täysin omaehtoisten tuotantojen ja camp-teennäisyyksien linssien läpi.
Näytöksen kaikki elokuvat ovat Euphoria Borealis ry -lyhytelokuvayhteisön kolmen päivän pituisissa kaikille avoimissa työpajoissa toteutettuja, Helsingissä kymmenen vuoden ajalta. Ydinteemoiltaan näytökseen valikoidut elokuvat käsittelevät feministisen vastakulttuurin luonnehdintaa ja itsensä itselleen luomista ja hahmottamista.
Kino Kaisa:
Do-It-Yourself! Femme & Camp
Kulttuurikeskus Caisa
Kaikukatu 4 B, 00530 Helsinki
tiistaina 10.2.
klo 18:00-19:30
Liput 7€
Elokuvat ovat englannin- ja suomenkielisiä.
Dialogi- ja kuulovammaistekstitykset (CC) ovat englanniksi. Keskustelutilaisuus tulkataan suomalaiselle viittomakielelle.
Tapahtuman kieli: englanti ja suomi
Kesto noin 1,5h ei väliaikaa
Sisältöhuomio:
Näytöksen elokuvat sisältävät väkivallan ja veren kuvausta.
Kaisan sivuilta näytöksen tietoja:
Kulttuuriseen marginaaliin, arkistojen pimentoon jääviä elokuvia ja hahmoja. Tee se itse –taiteen (tekijöiden kuin yleisönkin) kysymykset räikeiden ylilyöntien arvosta, hyvästä huonosta mausta, tosiasiallisen vilpittömyyden ja ylitsevuotavan teennäisyyden välisestä suhteesta ja lähtökohdista.
Näytöksen tuottanut Saliva-kollektiivi (Sebastian Salvation ja Vita Matiyas) peräänkuuluttaa matalan kynnyksen ja omaehtoisen taiteen tekemisen tärkeyttä ja voimaa, sen tekemisen mahdollistavan yhteisön ja yhteisen inspiraation löytämistä joskus odottamattomistakin paikoista, ja niin tekijänä kuin katsojanakin oman asennoitumisensa alati uudelleen arvioimista.
Mitä tarkoittaa “vulgaarina” pidettävä elokuvataide, erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana suomalaisen vapaan elokuvakentän kontekstissa? Mikä on yliampuvan camp-teennäisyyden rooli ja arvo ”tee se itse” -elokuvissa? Miten valtavirtaelokuvaa niin yleisesti määrittelevä väkivallan kuvaus toimii omaehtoisessa elokuvassa, millä tavoin feminististen elokuvan väkivallan kuvaukset voivat erota valtavirtaväkivallasta?
