Kelaamo: haastattelu DIT

Minua haastateltiin Kelaamon Kuvan tekijät sarjaan, haastattelun toteutti Valentina Claudia. Kiitos haastattelusta, olipa hauskaa!

Tässä alla ote haastattelusta ja tästä linkistä pääset lukemaaon sen kokonaan!

Kuvan tekijät: DIT Kerttu Jaatinen

29.7.2019 Valentina Claudia Ammattina elokuva

Kerttu Jaatinen on toiminut DIT:nä muun muassa Sorjosessa ja Sekasin –sarjassa, jonka 2. kauden hän myös leikkasi. Soitimme hänelle keväällä Teemu Nikin NIMBY –elokuvan kuvauksiin Forssaan.

Hei! Kenes kanssa me soitellaan?

Mun nimi on Kerttu, ja teen tosi monia juttuja liikkuvan kuvan ja digitaalisten asioiden äärellä. Olen tällä hetkellä Forssassa, Nimby –elokuvan kuvauksissa. Tai oikeestaan olen hotellihuoneessa tietokoneiden kanssa odottamassa kamerakortteja kuvauspaikalta, meillä on kuvauspaikkojen puolesta hieman vaikeampi kuvauspäivä ja mulle ei oo työtiloja. On siis hyvä hetki soittaa!

Mitä sä tarkemmin ottaen teet työksesi?

Teen enimmäkseen elokuva- ja tv-tuotannoissa DIT:n töitä, mikä käytännössä tarkoittaa kuvatun raakamateriaalin hallintaa. DIT tulee englannin sanoista Digital Imaging Technician. Jos joku kysyy mikä mun duuni on ja se vaikuttaa ihmiseltä joka ei oikeesti halua pitkää teknistä selitystä, niin sanon että mä siirrän raakamatskuja ja joskus käytän itsekeksimääni termiä datateknikko. Sit DIT-hommien lisäksi teen mun firman Noita Digitalin kautta nettisivuja sekä myös leikkaajan töitä… Sellaista kaikkea!

Okei. Millasia sun työkeikat DIT:nä yleensä on?

Oon tehnyt eniten pitkää fiktiota — eli suomalaisia leffoja ja tv-sarjoja. Tykkään tehdä dittauksen niin, että oon setissä tai setin välittömässä läheisyydessä ja käyn itse hakemassa kamerasta tai kameroista raakamateriaalikortit. Mä tarkistan otot ja varmuuskopioin ja pidän kirjaa paljon materiaalia tulee ja koitan arvioida koko ajan kokonaismäärää sekä teen kovalevyhankintoja sen mukaan. Pyrin aina pitämään siirtämättömän raakamateriaalin kuljetuksen mahdollisimman harvojen ihmisten käsissä: jos siirtämätön kortti katoaa, niin siinä menee tosi monen ihmisen korvaamaton työ.

Kun matsku on siirtynyt onnistuneesti siirto-ohjelman avulla kovalevyille, tsekkaan että alkuperäinen korttikansio ja kovalevyillä olevat kopiot on kaikki tavulleen saman kokoisia. Jos kaikki on hyvin, alan tarkistaa sitä materiaalia: katson että kuva näyttää hyvältä ja siinä ei oo mitään mitä siellä ei pitäis olla, kuten kuolleita pikseleitä tai digitaalisia häiriöitä, ja samalla tarkkailen värikäppyröitä ja valotusta. Sitten dailiesit on sellanen juttu mitä teen lähes joka tuotannossa, ne ovat työkalu työryhmälle. Rendaan niistä isoista leffateatterin kokoisista klipeistä sellaset pienet katseluversiot, joihin lisään vähän väriä ja poltan aikakoodin ja joskus vesileiman. Lataan nämä tiedostot dailies-palvelimelle josta niitä voi sitten asianomaiset katsoa mobiililaitteillaan. Esimerkiksi maski-, puku- ja lavastusosastot on sellaisia, joiden on tärkeää seurata jatkuvuutta, sekä tietenkin kuvaussihteeri.

Miten sä järjestät sun työn yleensä?

Raakamatsku on ihan älyttömän arvokasta. Siihen kiteytyy kaikkien duuni. Täytyy pitää kirjaa, paljonko vaikka materiaalia tulee päivässä ja paljon pitää tehdä kovalevyhankintoja sitä varten, varmuuskopioida kaikki useampiin paikkoihin ja pitää myös kirjaa missä ne kopiot on ja kenen kuljetettavaksi ne on annettu. Yleensä suunnittelen tuotantokohtaisesti workflow’n. Jos on useamman kameran tuotanto, kuten Sorjosen kolmoskausi, niin matskumäärä on ihan eri luokkaa kun se, että on yksi kamera käytössä kuvauspäivinä.